Rauhoittuminen arjentaitona

Joskus opintojeni alussa melkein ahdistuin siitä, miten laaja-alainen tiedekotitaloustiede on. Nyt rakastan sitä! Mikä mahdollisuus vaikuttaa oman oppiaineen sisällä. Opettajina opetamme arjen taitoja, joiden avulla yksilöt voivat luoda hyvinvointia itselleen ja ympäröivälle yhteisölleen ja jopa laajemmin. Maailman ollessa alati kiihtyvässä muutoksessa, on hyvä pysähtyä aina välillä miettimään millaisia taitoja ihmiset arjessaan tarvitsevat? Mitkä ovat ne perusasiat, joiden avulla jokainen voi muokata oman arkensa itselleen sopivaksi, hyvinvointia edistäväksi?

Elämme jatkuvassa ärsyketulvassa, missä keskittyminen herpaantuu ja poukkoilee, mikä puolestaan kuormittaa tutkitusti aivoja. Aihe on usein otsikoissa, viimeksi sunnuntaina 23.9.2018, Helsingin Sanomissa. Artikkelissa aivotutkijat Minna Huotilainen ja Mona Moisala toteavat, että jollei mieli pääse kunnolla palautumaan missään vaiheessa, ihmiselle kehittyy ADT (attention deficit trait). Sillä viitataan tilaan, missä keskittyminen on lähes mahdotonta, vaikka ympäristö olisi täysin ärsykkeetön. Huotilainen ja Moisala toivovatkin työpaikoille työn lomaan aikaa ihmettelylle ja hiljaa olemiselle, jotta aivot saisivat edes hetken levon ajatustyöstä. Älykännyköiden ja kiireisen arjen ansioista palautumista ei tapahdu usein vapaallakaan. Tähän on varmasti helppo monen samaistua.

Toinen mielenkiintoinen juttu samasta aiheesta oli Yle:n uutisissa 4.9.2018, missä kasvatustieteilijä ja filosofi Juha T. Hakala sanoo, että nykylapset eivät kestä tylsistymistä. Tylsistyminen puolestaan tarkoittaa usein juuri tuota tapahtumattomuuden tilaa, missä aivot saavat lepoa ja mikä puolestaan ruokkii luovuutta ja oivalluksia. Kuten J.T. Hakalakin toteaa, tylsyyden tunne itsessään ei ole tavoiteltava, mutta se tuntemalla sitä voidaan hyödyntää ihmisen itsensä hyväksi. Tylsistymisen kääntöpuoli on luovuus!

Itse olen miettinyt paljon sitä ovatko opettamani taidot todella sellaisia, jotka palvelevat tasapuolisesti kaikkia ja edistävät hyvinvointia yksilötasolla. Siksi olen pyrkinyt lisäämään opetukseen rauhoittumisen harjoittelua. Jokainen koulussa työskentelevä tietää, että oppilaiden keskittymiskyvyssä on parantamisen varaa. Ajattelen, että kehittämällä tätä puolta oppilaissa autan heidän oppimistaan kaikissa aineissa ja ylipäätään elämässä.

Paikalleen pysähtyminen, vaikka vain muutamaksi minuutiksi rauhoittaa hermostoa ja alentaa stressitasoa. Tunnin voi esimerkiksi aloittaa 3 minuutin hiljaisuudella, missä oppilaat voi ohjata, silmät suljettuina, vaikka unelmoimaan hetkeksi. Ensimmäiset kerrat saat todennäköisesti istua silmät kiinni ihan itseksesi, sillä silmien sulkeminen ryhmässä on oppilaista usein pelottavaa. Lyhytkin hiljentyminen voi traumatisoituneelle tuntua aluksi todella ahdistavalta, siksi ketään ei pidä pakottaa mihinkään, joskin hiljaisuutta voi kaikilta vaatia. Tarvitaan esimerkkinä olemista ja pitkäjänteisyyttä, mutta tulokset palkitsevat, niin yksilö kuin ryhmätasolla. Soitan usein työskentelyvaiheen aikana rauhoittavaa musiikkia, mille aluksi naureskellaan mutta lopulta vaaditaan, jos ope unohtaa.

Itselleni säännöllinen taivaanrantaan tuijottelu tai hiljaisuuden kuunteleminen on välttämättömyys. Vain siten koen onnistuvani esimerkiksi oikeasti kehittämään työtäni ja toimintaani. Rauhoittuminen auttaa haastavissa tilanteissa näkemään asiat eri lähtökohdista ja laajemmasta perspektiivistä, mikä edistää omaa ja ympäristön hyvinvointia. Paras paikka rauhoittumiseen lienee luonto. Menkää metsään ja voikaa hyvin, koska olette sen arvoiset. Ja kasvatetaan nuoriakin voimaan hyvin!

Ihanaa syksyä kaikille,
Jonna Wiren
Tampereen seudun kotitalousopettajat ry

 

Linkit artikkeleihin:

https://yle.fi/uutiset/3-10378675?utm_source=facebook-share&utm_medium=social
https://www.hs.fi/teknologia/art-2000005838301.html (tilaajille)