Sisäfilettä vai sämpylöitä? – Kotitalousopetuksen resurssierot luovat epätasa-arvoa

Kotitalous on perusopetuksen oppiaineena ainutlaatuinen sen käytännönläheisen luonteen vuoksi. Kotitalouden oppitunneilla oppilaat pääsevät käytännössä harjoittamaan arjessa tarvittavia taitoja. Missään muussa perusopetuksen oppiaineessa arjen hallinnan taitoja ei opiskella yhtä konkreettisesti kuin kotitalousopetuksessa. Mitä, jos tätä kotitalousopetuksen ainutlaatuista piirrettä ei pystytäkään toteuttamaan? Mitä tapahtuu, jos lähtökohdat kotitalousopetukseen ovat epätasa-arvoiset?

Ruoanvalmistus, leipominen ja kodin puhtaanapidon työt vaativat luonnollisesti enemmän resursseja kuin esimerkiksi lukuaineet. Jokapäiväisten ateriakokonaisuuksien valmistaminen sekä kotitalousluokan oppimisympäristöjen modernisointi vaativat resursseja tasaisin väliajoin. Kaikissa Suomen kunnissa saatikka kouluissa ei ole mahdollisuutta tällaiselle tilojen modernisoinnille, ja tilat saattavat olla vanhanaikaisia. Tämän lisäksi huolta herättää koulujen eriarvoiset mahdollisuudet valmistaa monipuolisia ruokia ja leivonnaisia.  Joissakin kouluissa välineiden uusiminen ja hankkiminen joudutaan tekemään aineen omasta, raaka-aineisiin tarkoitetusta budjetista, mikä luo jo lähtökohtaisesti epätasa-arvoiset mahdollisuudet opetuksen toteuttamiselle.

Perusopetuslain mukaan opetuksen tavoitteena on turvata riittävä yhdenvertaisuus koulutuksessa koko maan alueella (Perusopetuslaki 1998/628 §2). Huoli koulutuksen eriarvoistumisesta on noussut esille myös eduskunnassa, sillä oppositiopuolueet jättivät välikysymyksen koulutuksen tasa-arvosta alkuvuodesta 2018.

Kotitalousopetuksessa kunta- ja koulukohtainen tasa-arvo ei kuitenkaan toteudu, sillä jokainen koulu voi itse määrittää oppiainekohtaiset budjetit. Rantamäen ja Palojoen (2017) tekemän selvityksen sekä oman taustatyömme mukaan koulujen oppilaskohtaiset budjetit 7.-luokan kotitalousopetuksessa vaihtelevat räikeästi välillä 0,53-4,30 euroa per oppitunti. Eriarvoisuus on vahvasti havaittavissa kotitalouden oppituntien sisällöissä esimerkiksi siinä, mitä raaka-aineita oppitunneille on mahdollista hankkia.

Pienten budjettien koulujen kotitalousopetuksen sisällöt painottuvat leivontaan, sillä siihen tarvittavat raaka-aineet ovat edullisia. Budjetin ollessa suurempi, voidaan kotitalousopetuksen sisältöjä monipuolistaa, jolloin esimerkiksi erilaisten lihojen, kalojen ja tuoreiden raaka-aineiden käsittely mahdollistuu. Tämä asettaa oppilaat eriarvoiseen asemaan, sillä kotitalousopetuksesta saatavat valmiudet jakautuvat epätasaisesti.

Tulevaisuudessa kotitalouden oppiaineen riittävät resurssit olisi tärkeää turvata, jotta opetussuunnitelman monipuolisia ja laaja-alaisia tavoitteita pystyttäisiin toteuttamaan tasapuolisesti kaikissa kouluissa. Tasa-arvoisen opetuksen turvaamiseksi koulukohtaisia eroja tulisi saada pienemmiksi esimerkiksi kuntien yhtenäisemmillä linjauksilla erityisesti kotitalouden budjetoinnissa.


Kirjoittajat ovat Itä-Suomen yliopiston kotitalousopettajaopiskelijat Taija Hairo, Jenna Karjalainen, Oona Ritola ja Mira Saarikoski.