Kotitalouden opetus tulevaisuudessa

Millaista kotitalouden opetus olisi 20 vuoden kuluttua? Minulla työura ei ole edes loppupäässä vielä silloin. Vai pitäisikö meidän ajatella 30 vuoden päähän? Silloin toivottavasti olen työurani lopussa. Onko silloin koulussa vielä kotitalouden opetusta? Aivan varmasti on. Yhteiskunnallinen tila suorastaan vaatii,

että oppiaineemme vastaa myös tulevaisuudessa nuorten ohjaamisesta kohti itsenäistä elämää. Mutta onko kotitalouden opetuksella tarvetta muuttua? Ja jos on, niin mitä pitäisi muuttaa, jotta opetus vastaisi tulevaisuuden tarpeita?

Aivan ensimmäisenä meidän pitäisi osata arvioida sekä ennustaa mitä ne tulevaisuuden tarpeet ovat. Muutosnopeuteen vaikuttavat monet asiat ja yksi tärkeimmistä on eittämättä talouden kehitys, kotitalouksien ostovoima sekä luonnon hyvinvointi. Meidän pitäisi myös osata arvioida millaisia tulevaisuuden kotitaloudet ovat. Millaisia tietoja sekä taitoja tulevaisuuden resurssiviisaat ihmiset tarvitsevat.

Sitra toteutti Jyväskylän kaupungin kanssa Tulevaisuuden kotitalous -hankkeen, jossa viisi perhettä kokeilivat resurssiviisasta elämää elokuusta elokuuhun 2018–2019. Hankkeen kuluessa kunkin talouden materiaalijalanjälkeä pyrittiin erilaisin keinoin pienentämään vastaamaan tulevaisuudessa käytettävissä olevia resursseja. Vuoden aikana perheet tunnistivat ja testasivat tulevaisuuden palveluja kuten yhteiskäyttöautoja, kotiinkuljetuspalveluja, tehokkaita tilaratkaisuja, kestäviä ja edullisia liikkumistapoja ja uusia proteiininlähteitä.

Uskon, että myös meidän opetuksessamme yksi painopiste tulevaisuudessa tulee olemaan kestävä kuluttaminen sekä resurssiviisas elämä. Kestävästä kuluttamisesta on tulossa uusi normaali, ja siihen kotitalouden opetuksenkin on tartuttava entistä voimakkaammin ja kokonaisvaltaisemmin. Huoli ympäristön ja maapallon hyvinvoinnista puhuttaa tutkimusten mukaan eniten juuri nuoria. He ovatkin niitä tulevaisuuden kuluttajia, joiden päätöksillä ja toiminnalla on merkitystä tulevaisuudessa. Ja heidän lapset ovat taas meidän oppilaitamme tulevaisuudessa.

Toinen merkittävä painopiste tulee olemaan kotitalouksien teknologistuminen jo entisestään. Tulevaisuutta tutkiva futuristi Elina Hiltunen uskoo, että uusi teknologia tulee koteihimme, halusimmepa tai emme. Kun vanha televisio hajoaa, kannamme kotiin verkossa toimivan älylaitteen, koska muunlaisia televisioita ei ole tarjolla. Samoin käy pikkuhiljaa muidenkin laitteiden kanssa. Aikaisemmin ajatus siitä, että kone siivoaisi kotiamme, tuntui utopistiselta. Älyteknologiasta on kuitenkin tullut nopeasti kiinteä osa arkeamme. Robotti-imurit ja -ruohonleikkurit ahkeroivat monessa kodissa ja yleistyvät koko ajan. Tämän ajan ja erityisesti tulevaisuuden nuorille älyteknologia on aivan normaali osa arkea. Meidän tehtävämme on muokata opetuksemme vastaamaan sitä tarvetta, jota asuminen älykodissa vaatii. Seuraamalla tutkimuksia ja osallistumalla meille suunnattuihin koulutuksiin, me opettajat saamme tietoa kehittää opetustamme vastaamaan paremmin tulevaisuutta.

Aihe, jota en voi Suomen ruokaprovinssissa Etelä-Pohjanmaalla työskentelevänä sivuuttaa, on ruoantuotanto. Syyslomalla 2019 sosiaalinen media suorastaan kipunoi kärkkäästä keskustelusta ruoantuotannosta ja sen vaikutuksista ympäristöön. Olen sitä mieltä, että vaikka tiedämme ruoan alkutuotannon vaikutuksista ympäristöön, kuluttajien on saatava siihen liittyen puolueetonta sekä selkeämpää tietoa, kuin nyt on saatavilla. Siinä on myös haaste tulevaisuuteen. Me emme kotitalouden opetuksessa ratkaise näitä ongelmia, mutta voimme edistää tietoutta. Kuuman keskustelun aikana mm. Valtion ravitsemusneuvottelukunnasta kommentoitiin uusien ruokasuositusten olevan jo työnalla ja niissä tulee näkymään ruoan ympäristövaikutukset entistä selkeämmin. Olen oppilaiden kanssa keskustellut menneen syksyn aikoina enemmän ympäristötietoisesta ravitsemuksesta ja siitä mitkä ruoka-aineet joutuvat ruokapyramidin huipulle ja katoaako osa kokonaan. Sen näyttää tulevaisuus.

Selvää on, että tälläkään hetkellä me emme voi opettaa vanhentuneilla tiedoilla. Luodaksemme ymmärrystä oppilaille, meidän kuuluu luoda kuva siitä mitä oli ennen, mitä on nyt, mutta tärkein on kohdentaa opetus siihen mikä on nuorten tarve. Ja se tarve on meidän nuorilla lähitulevaisuudessa, kahdesta viiteen vuoden aikavälillä. Ja siitä eteenpäin. Se vaatii meiltä ennustamista ja ajan hermolla pysymistä, koko ajan!

Muutoksen omaan opetukseen teemme me, maailman parhaat ja koulutetuimmat kotitalouden opettajat. Ja teemme sen yhteistyössä, kotitalousopettajien paikallisyhdistyksien sekä -liiton järjestämissä tapaamisissa, koulutuksissa ja pedagogisissa kahviloissa. Niissä me voimme pohtia muutoksia kotitalouden opetukseen yhdessä. Mutta meidän perustehtävä ei muutu mihinkään edes tulevaisuudessa. Meidän perustehtävämme on edelleen ohjata, opastaa, välittää sekä olla tukena nuorille heidän taipaleellaan kohti itsenäistä elämää. Erittäin tärkeä tehtävä siis. Minulle oman alueeni paikallisyhdistyksestä on tullut vuosien mittaan tärkeä yhteys kollegoihin, jonka kautta olen saanut kehittää ammatillista osaamista tavoilla, jotka eivät muita kautta olisi olleet mahdollisia. Yhteistyössä on voima, jota yksin ei voi saavuttaa.


Henni Rantala on toiminut pitkään Kotitalousopettajien liitto ry:n sekä oman paikallisyhdistyksensä Seinäjoen seudun Kotitalousopettajat ry:n hallituksissa.