Kotitalousseniorit kävivät viime syksynä päiväreissulla Turussa. Nyt 2.–3.6.2026 olimme Kuopiossa! KtaO Eeva Heinonen oli suunnitellut meille mielenkiintoisen ohjelman ja seuraamme liittyi myös osa Kuopion yhdistyksen ”Lilleteistä” eli heidän senioriryhmäläisiään. Ideamme onkin tavata ja saada mukaan eri puolella Suomea olevia + 55v kotitalousopettajia.
Jo tiistain junamatkalla kohti Kuopiota oli mukava vaihtaa kuulumisia. Perille saavuttuamme yhteisen ohjelmamme aluksi nautimme lounaan Saanassa. Olipas ihanat maisemat ja maittava lounas. Tutustuimme toisiimme ja kerroimme lyhyesti, mistä päin olemme.
Lounaan jälkeen lähdimme Lignell & Piispasen tislaamokierrokselle. Pääsimme tutustumaan yrityksen 170-vuotiseen historiaan ja opimme lisää mm. heidän likööriensä valmistuksesta.
Majoittauduimme hotelleihin ja hetken hengähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa Sampo-muikkuravintolaan. Ravintolasta kerrotaan näin: ”Muikkuravintola Sampo tunnetaan maankuuluista muikkuannoksistaan, mutta yhtä tärkeä osa Sampoa on sen pitkä historia ja aikojen saatossa omanlaisekseen kehkeytynyt originelli ilmapiiri. Sampo on toiminut samalla nimellä samassa talossa pidempään kuin Suomessa on vapaasti kumottu napantereja. Sampo aloitti kahvilana vuonna 1931. Sampo on kuopiolaisten oma kohtauspaikka ja matkustavaisille se kulma, mistä tavoittaa vielä aitoa savolaisuutta ja vetreitä sanankäänteitä palanpainikkeeksi.” Näin oli! Tunnelma oli hauska ja savon murteella kirjoitetut ruokalistat ja tarjoilijan savolainen puhetapa toivat lisää hauskuutta muutenkin tunnelmaltaan välittömään illalliseemme.
Hyvin ravittuina jatkoimme Kallaveden risteilylle. Ilta oli kaunis ja näimme upeita maisemia. Oli mukavaa, että kuopiolaiset ystävämme olivat mukanamme ja saimme vaihtaa kuulumisia.
Keskiviikkoaamuna tapasimme Minna Canthin puistossa. Opastettu kierros ”Minnaa monelta kantilta” oli mielenkiintoinen. Wilhelmiina Johnson, lempinimeltään Miinu tai Mina, myöhemmin Minna, sai mahdollisuuden opiskella enemmän kuin moni muu tuon ajan puuvillatehtaan työnjohtajan tai pikkukaupungin kauppiaan tytär. Kyllä hänestä on edelleen meille kaikille naisille esikuvaksi. Hän osasi tarkkailla itseään, toisia naisia ja yhteiskuntaa uudella tavalla ja raivasi tietä tasa-arvoiseen koulutukseen tuleville sukupolville. Hänen elämäntyöhönsä kannattaa perehtyä!
Minna Canthin talolta, Kanttilasta, kävelimme Kuopion torille ja kävimme seisomassa Mualiman Navassa. Kauppahallissa teimme ostoksia. Ajoimme autoilla kohti Puijoa ja Konttilan elämystilaa, missä nautimme suvun salaisella reseptillä valmistettua Lohiparonin lohikeittoa. Ihana maalaismaisema, ystävällisiä ihmisiä ympärillä, maukas ruoka – voiko enempää toivoa!
Jatkoimme matkaa Hanna Partasen pihapiiriin. Myymälästä monet meistä ostivat kalakukkoja ja munkkeja tuliaisiksi. Ennen kotiinlähtöä kävimme vielä Riisassa, Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa tai Korttelimuseossa. Molemmat paikat olivat mielenkiintoisia.
Kuopiossa olisi ollut nähtävää ja koettavaa vaikka viikoksi. Paluumatkalla aloimme suunnitella myös Kotitaloussenioreiden seuraavaa reissua. Se tullee suuntautumaan Tampereelle. Helsinkiinkin suunnittelimme yhteistä kulttuuriviikonloppua. Tulkaa kaikki mukaan! Yhdessä on kiva viettää aikaa ja verkostoitua eri puolella olevien kotitaloussenioreiden kanssa. ”Kaikkea muuta, kunhan ei nukkuvaa, puolikuollutta elämää”, sanoi jo Minna Canth aikoinaan.
Kotitalousopettajien liitto ry on kotitalousalan oma yhteisö ja edunvalvoja, joka edistää jäsenten ammatillista osaamista, laajentaa alan tunnettuutta ja arvostusta sekä kehittää alan toimintaympäristöjä vahvan paikallistoiminnan, kattavien yhteistyöverkostojen ja aktiivisen yhteiskunnallisen keskustelun avulla.
