”Sinun luokasta leijaili niin herkullinen tuoksu, että tuli aivan nälkä!”, kommentoi kollega viimeksi tänään. Herkulliset tuoksut ja rasvaiset käryt ihastuttavat ja vihastuttavat muuta koulun väkeä ympäri vuoden, kun kotitalouden tuntien aiheet leviävät toisten tietoisuuteen helposti hajujen välityksellä. Monipuolinen oppiaineemme näkyy, kuuluu, tuoksuu, tuntuu ja maistuu – konkreettisesti. Kotitalous mahdollistaa aistien monipuolisen hyödyntämisen, ja niiden yhteistyön tietoisen harjoittelun, onhan aistinvarainen tutkimus yksi kotitaloustieteen tutkimusmenetelmistäkin.

Ruokaosaamisen opiskelussa aistit ovat luonnollisesti erityisen tärkeässä roolissa. Ruoan tuoksu, rakenne ja ulkonäkö ovat maun ohella tärkeä osa ruoan nautittavuutta. Ruoan valmistusvaiheessa tuoksut herättelevät makuaistia ja parhaimmillaan houkuttelevat maistamaan jotain uuttakin makukokemusta tai palauttavat mieleen jonkun mehevän muiston tuoksuun liittyen. Tuntoaisti pääsee töihin, kun hedelmien joukosta pitäisi pystyä valitsemaan kypsä ja mehukas tai saada aikaiseksi hyvä rakenne hiivataikinaan. Kuulo aktivoituu, kun pannulla paistuva liha ritisee rasvan kuumentuessa. Makuaisti viimeistelee ruoan maisteluvaiheessa, ja onnistunut lopputulos palkitsee kaikki aistit tehdystä työstä. Aisteja tarvitaan myös elinympäristön turvallisuuden tarkkailussa ja ylläpidossa sekä puhtaanapidossa. Hajuaisti viimeistään kertoo, milloin vaatteet kaipaavat pesua tai petivaatteet tuuletusta.

Elintarvikkeiden aistinvarainen arviointi on kestävän kehityksen ja ruokahävikin vähentämisen näkökulmasta yksi keskeisimpiä arjen taitoja, jotta syömäkelpoista ruokaa ei heitettäisi hukkaan pelkän parasta ennen -päiväyksen perusteella. Usein oppitunnilla myös ennakkoluulot, ryhmäpaine ja toisten kommentointi voivat aiheuttaa sen, että uudenlaista ruokaa ei uskalleta maistaa ja ahkeran työn tulos ja kallisarvoiset raaka-aineet täyttävät vatsojen sijaan biojäteastiaa. Onkin perusteltua tutustua elintarvikkeisiin monien aistien avulla ennakkoluulojen voittamiseksi. Makukoulu ja Sapere-menetelmä ovat antaneet hienoja esimerkkejä aistien hyödyntämiseen opetuksessa.

Aistinvarainen arviointi on kestävän kehityksen ja ruokahävikin vähentämisen näkökulmasta yksi keskeisimpiä arjen taitoja.

Aistien hyödyntäminen ei tarvitse olla vaikeaa tai totista, teemmehän tätä jo päivittäin. Jos haluaa kokeilla jotain erikoisempaa, on ravintolamaailmasta tutut erilaiset tasting-tilaisuudet ovat helposti järjestettävissä oppitunnilla. Oppilaille mieluisia kokemuksia ovat olleet ”maito-raati” erilaisilla kasvipohjaisilla juomilla ja vapun aikaan toteutettu siman maistelu. Erilaiset erityisruokavalioiden tuotteet sekoittuvat huomaamatta tavallisiin sokkomaistelussa ja rohkeimmat uskaltavat maistaa ruokaa silmät sidottuina. Makuaistia voi haastaa maistelemalla mausteita nenä tukittuna tai arvioimalla suklaan kaakaopitoisuutta pelkän maun perusteella. Vain mielikuvitus on rajana!

Usein ruokien ja juomien erilainen arviointi on omien oppilaiden kanssa johtanut siihen, että niitä maistellaan rauhallisemmin ja keskittyneemmin. Erilaisen arvioinnin jälkeen syöjä saattaakin huomata, että maun lisäksi sen koostumus tai tuoksu ovatkin olleet kokonaismiellyttävyyteen oleellisesti vaikuttavia tekijöitä. Oman arvion jälkeen santsikierroksella ei ehkä otetakaan sitä tuttua ja turvallista tuotetta lisää, vaan sitä mikä oikeasti oli kaikkein miellyttävin, nimen omaan omasta mielestä. Ruokapöytäkeskustelussa saatetaan huomata, kuinka kaikkien mieltymykset ovat aivan erilaiset ja silti jokaisen näkemys yhtä arvokas. Pidetään siis jatkossakin aistimme auki ja annetaan niiden johdattaa uusiin elämyksiin!

Linkkivinkkejä aiheeseen liittyen

Kirjoittaja Aino Tahvanainen on Polvijärven koulussa ja lukiossa kotitalouden ja terveystiedon opettaja, Pohjois-Karjalan kotitalousopettajat ry:n puheenjohtaja sekä Kotitalousopettajien liitto ry:n hallituksen jäsen.