Posted in Tutkittua

“Jos et kysy, et voi tietää!”
Lasten ja nuorten ahdistuneisuuden muutos
– oppilashuollon saatavuus koulukuraattorin silmin

 2.12.2022

Koronapandemia, etäopiskelu, karanteenit, Ukrainan sota, yksinäisyys, syrjäytyminen ja ilmastonmuutos. Viime vuosien suuret mullistukset maailmalla ovat karulla tavalla lisänneet lasten ja nuorten ahdistuneisuutta. Vuoden 2021 Kouluterveyskyselyn mukaan kaikilla kouluasteilla noin 30 % tytöistä kohtasi kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta, pojista noin 8 %.

Haastattelimme kahta Etelä-Karjalassa työskentelevää koulukuraattoria selvittääksemme, miten oppilaiden ahdistuneisuuden muutos näkyy heidän työarjessaan, miten oppilashuolto toimii tällä hetkellä ja, miten esimerkiksi opettajat voisivat auttaa lapsia ja nuoria heidän kokemiensa ahdistuneisuuden tunteiden kanssa.

Oppilashuollolla tarkoitetaan opiskelijan hyvän oppimisen, hyvän psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja ylläpitämistä sekä niiden edellytyksiä lisäävää toimintaa kouluyhteisössä. Opetussuunnitelman mukaiseen oppilashuollon kokonaisuuteen kuuluvat psykologi- ja kuraattoripalvelut sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palvelut. Oppilashuollon keskiössä on aina lapsen ja nuoren kohtaaminen, hänen etunsa ja tarpeisiinsa vastaaminen sekä avun saannin turvaaminen. Muutamallakin kuraattorin tapaamisella voi olla lapselle tai nuorelle erittäin suuri merkitys.

Ahdistus ilmenee jo varhaisessa vaiheessa ja näkyy sosiaalisten tilanteiden pelkona

Ahdistuneisuudella tarkoitetaan pelonomaista tunnetilaa, johon liittyy huoli nykyhetkeen tai tulevaisuuteen liittyvästä tapahtumasta. Ahdistuneisuus on tietyissä määrin normaali tunne, mutta pitkittyessään se voi heikentää ihmisen toimintakykyä ja sosiaalista elämää merkittävästi. Uutisointi, sosiaalinen media, arjen hallinnan haasteet sekä pelaaminen ovat keskeisimpinä oppilaiden ahdistusta lisääviä tekijöitä. Haastattelemamme koulukuraattorin mukaan, oppilaiden ahdistuneisuus on ollut läsnä aina, mutta nykyään nuoret kokevat ahdistuneisuutta yhä varhaisemmassa vaiheessa.

  • Etenkin sosiaalinen ahdistuneisuus eli sosiaalisten tilanteiden pelko korostuu lapsilla ja nuorilla. Korona-aikana puolestaan siihen liittyvät uutisaiheet näkyivät huolena ja murheina, kuraattorit huomioivat.

Sosiaalisten tilanteiden pelko on yksi yleisimmistä ahdistuneisuushäiriöistä, jossa ihminen pelkää tavallista enemmän jotain tiettyä sosiaalista tilannetta tai suoritusta, jossa hän joutuu tekemisiin vieraiden ihmisten kanssa tai kokee olevansa ihmisten tarkkailun kohteena. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi esityksen pitäminen luokalle tai pelkkä yksittäinen puheenvuoro. Sosiaalisten tilanteiden pelko kehittyy yleensä jo hyvin varhaisessa vaiheessa 11–16-vuotiaana, ja se voi vaikuttaa merkittävästi myös lapsen tai nuoren koulun käyntiin.

Ylikuormittunut palveluketju lisää oppilashuollon korjaavaa työtä

Oppilashuolto on ensisijaisesti ennaltaehkäisevää toimintaa koko oppilaitoskohtaisesti tai tarvittaessa yksilökohtaisesti. Valitettavasti lakiin kirjattu kuraattorien yhteisöllinen työ jää liian vähäiseksi ja yksilötyön varjoon, vaikka pääpaino tulisi olla nimenomaan yhteisöllisessä työssä. Toinen kuraattoreista kokeekin, että oppilashuolto tekee tällä hetkellä liian paljon korjaavaa työtä, joka on taas pois ennalta ehkäisevästä työstä.

  • Oppilashuollon tehtävä on ensisijaisesti olla enemmänkin ennalta ehkäisevää toimintaa, kuin korjaavaa. Kuitenkin tällä hetkellä teemme myös paljon korjaavaa työtä, koska palveluketju eli lastensuojelu ja psykiatria on ylikuormittunut. Tällä hetkellä lakiin on kirjattu yhden kuraattorin asiakasmäärä, joka on 680 oppilasta, koulukuraattori pohtii.

Oppilashuoltolakiin on määritelty tarkasti myös oppilashuollon toimijoiden tehtävät. Jos kunnassa toimitaan lain hengen mukaan, niin oppilashuolto toimii. Resursseja voisi kuitenkin kohdentaa nykyistä paremmin – kuraattoreiden mukaan kentälle ei niinkään tarvita lisää toimijoita, vaan enemmän resursseja jo olemassa oleville toimijoille.

  • Tällä hetkellä Etelä-Karjalassa on suuri pula koulupsykologeista. Näin ollen koulupsykologin palveluiden saatavuus on heikkoa ja ajat menevät pitkän ajan päähän. Tämä heijastuu kuraattorien ja kouluterveydenhoitajien työhön, koska joudutaan paikkaamaan tätä vajetta esimerkiksi tukikäyntien muodossa, toteaa toinen koulukuraattoreista.

Molemmat koulukuraattorit ovatkin huolissaan koulupsykologien puutteesta, koska se vaikuttaa merkittävästi oppilashuoltotiimien toimintaan. Myös vuoden 2021 Psykologien tarvekartoituksesta käy ilmi, että joillakin maantieteellisillä alueilla ja tietyillä sovellusaloilla on toistuvasti pulaa psykologeista, vaikka psykologeja valmistuu joka vuosi työmarkkinoille enemmän kuin heitä jää eläkkeelle. Helpotusta tilanteeseen odotetaan tulevasta hyvinvointialueesta, joka toivon mukaan tuo muutosta palvelukenttään ja siellä oleviin pullonkauloihin.

Pysähdy ja kysy: miten voisin auttaa sinua?

Opettajien omalla toiminnalla voi olla myös merkittävä rooli lasten ja nuorten ahdistuneisuuden kokemusten ennaltaehkäisyssä sekä auttamisessa. Opettajat näkevät oppilaitaan lähes päivittäin, mikä mahdollistaa heidän käyttäytymisensä havainnoinnin ja siinä tapahtuvien muutosten huomaamisen. Koulukuraattorin mielestä on todella tärkeää, että asioista puhutaan suoraan ja ollaan kiinnostuneita oppilaiden asioista.

  • On tärkeää, että ahdistusta aiheuttavista tai lisäävistä ilmiöistä keskustellaan avoimesti. Uskaltakaa kysyä, puhukaa suoraan ja olkaa kiinnostuneita lasten ja nuorten asioista. Oppilaantuntemus on todella tärkeässä roolissa. Tässä on matala kynnys niin lapsen kuin myös vanhempien kohtaamiseen, kuraattori kannustaa.   

Koulukuraattorit kehottavatkin pysähtymään kiireen keskellä ja kysymään suoraan, miten voisin olla avuksi.

  • Opettajat voisivat reagoida aikaisemmin ja rohkeammin huolestuttaviin asioihin. Vaikka en itse tietäisi, miten auttaa, niin aina voin ohjata toiselle ammattilaiselle. Jos et kysy, et voi tietää! Tärkeää on, että pyrkii luomaan itsestään helposti lähestyttävän aikuisen.

Haastatellut koulukuraattorit ovat halunneet pysyä nimettöminä.

Kirjoittajat

Suvi Pulkkanen, Aaro Korhonen, Lari Meuronen, Jenni Jaakkola ja Elias Heltola

Itä-Suomen yliopiston kotitaloustieteen maisterivaiheen opiskelijoita syksy 2022

Lähteet

Kuva: Marcello Miglios